Keskiviikko 26. kesäkuuta 2002

Heti aamutuimaan eväät melkein loppuun asti syötyinä siivosimme kämpän entistä ehompaan kuntoon, pilkoimme puita ja lähdimme taivaltamaan viimeistä vain n. 5 kilometrin aamuvaellusta. Makaronit, pussiruoat, mehutiiviste, karkit ja vohvelit, eli kaikki viimeistä aloitettua näkkileipäpakettia ja pientä filmi-/suolapurkkia lukuunottamatta oli nyt syöty, joten eväitä oli siis ollut mukana juuri oikea määrä.

Isä tuli noutamaan meidät Aittokoskelta autolla. Olimme juuri katselleet kun n. 20 eteläsuomalaista nuorta laski Aittokoskea kanooteilla. Jotkut ottivat siitä kuvaa videokamerallakin. Kotiin tuntui olevan pitkä matka ja jälleen kerran tajusi, kuinka iso Lieksan kaupunki oikein alueeltaan onkaan. Olimmehan olleet melko lähellä valtakunnan rajaa todella kaukana kaikesta, mutta silti tuntui ihmeelliseltä, että siellä keskellä metsää tapasimme poluilla päivittäin useita oman ikäisiämme nuoria!

Jo matkalta isä soitti kännykällä äitille kotiin, että pistähän ranskalaiset ja makkarat uuniin, täältä tulee nälkäinen mies kotiin. Oli väsynyt, mutta hyvin tyytyväinen olo ja samalla mielessä kuvasteli jo seuraava jännittävä päivä. Olimme lähdössä lentokoneella kesälomamatkalle Saksaan Müncheniin kaupunkiin...

Kaikkien mielipide: Ensi kesänä jälleen uudestaan vaeltamaan! Kesätöistä ja muista riippuen, jos aikaa siis on tarpeeksi, tavoitteena olisi heittää oikein kuningas-vaeltajan taival, eli koko Karhunpolku, 133 km:n todellinen koettelemus. Ruokaa pitää varata pariksi viikkoa niin paljon, että reppu saattaa painaa melko paljon...

Ohi on! Väsyneet vaeltajat paistattelevat päivää jossain Aittokosken lähikankailla.

Aittokosken kuohuja sillalta päin kuvattuna.