Maanantai 24. kesäkuuta 2002

Karoliinan koettelemuksien yö: Heti kun sain laskettua pääni makuupussin päälle, molempien korvien juureen tulee inisemään itikka. Hetken päästä kuoroon liittyy lisää jäseniä. Kun vihdoin ja viimein itikkamyrkyn ja makuupussin kanssa taisteltuani pääsen vaipumaan melkein uneen, hyökkää uusi vihollinen: kylmyys. Nousen, laitan paksummat housut jalkaan ja rupean kuuntelemaan itikkojen sulosointuja. Nousen, laitan paksumman paidankin päälle ja nukahdan kai jossain vaiheessa aamuyötä. Onneksi ei sentään ehtinyt tulla vessahätä... Tiivistelmä yön kauhuista: itikat, kylmyys, kova patja, makuupussiin kuristuminen, nenä tukossa, Matleena vyöryy päälle.

Maanantai-iltana seuraavalla yöpaikallamme Pälvekoskella: Olemme märkiä, hyvin märkiä. Onneksi laavu on ns. tuplalaavu, eli kaksi laavua vastatusten ja keskellä nuotio, niin saamme ehkä kengät ja vaatteet aamuun mennessä hieman kuivemmiksi kuin ne nyt ovat. Tällä hetkellä nautimme matkaradiomme musiikista (Novan "Pehmeät tunteet" -ohjelma, jota yleensä inhoamme yli kaiken) ja kenkämme ovat kerääntyneet nuotion ääreen kuivattelemaan. Minun (Ollin) toisesta lenkkaristani suli pohja, se taisi olla vähän liian lähellä tulta... Pidimme päivällä ruokatauon (vuorossa Mexicana-keitto) Laklaniemen laavulla (silloin ei vielä satanut) ja ongimmekin jonkin aikaa siellä olevalta pikkuiselta sillalta. Tapasimme siellä myös vastaantulijoita eli pari nuorta Joensuulaista poikaa, jotka istuivat tarinoimaan ja ruokailemaan kanssamme. Itseasiassa vaellus tuntuu olevan nykyään nuorten suosiossa, kun muitakin on aina liikkeellä.

Vaelluksen syvin olemus Ollin mukaan:

Aamulla: herätään, valitetaan kylmää ja itikkarikasta yötä, syödään ja tiskataan, pilkotaan puita myös seuraaville tulijoille ja mahdollisesti nostetaan jollain keinoin (esim. jätetään kynttilöitä tai tulitikkuja) laavun palveluvarustusta. Jatketaan matkaa.

Päivällä: Vaelletaan, syödään, katsellaan maisemia ja luontoa, valokuvataan, ongitaan ja lorvitaan jossain matkan varrella. Karkkia myös syödään runsaasti. Tavataan muita vaeltajia matkan varrella.

Illalla: Ollaan saavuttu jo hyvissä ajoin perille, jotta ehditään tehdä illalla mitä halutaan. Puretaan reput levälleen laavulle, sytytetään nuotio, keitetään vettä, syödään, uidaan, kirjoitetaan matkapäiväkirjaa, jutellaan, kuunnellaan mankkaa, grillataan karkkeja nuotiossa, syödään lisää (kun ruokaa kerran on tarpeeksi) ja nukahdetaan joskus aamuyöllä, jos viitsitään nukkua.

Pysähdyimme Laklaniemelle syömään ja tapasimme myös pari nuorta Joensuulaista poikaa, jotka olivat vaeltamassa. Lähtiessämme paikkaa tuli huoltamaan myös pari retkeilyreittien hoitajaa.

Matkalla Pälvekoskelle meidät yllätti kova ja pitkään kestänyt sade. Onneksi sadeviitat (ne ovat ihmisiä reput selässä sadeviittoineen, eivätkä kameleita, vaikka siltä näyttävätkin) suojasivat melko hyvin, mutta kengät kastuivat litimäriksi.

Seuraavana aamuna sää oli jälleen mitä mainioin. Tytöt tiskaavat astioita Pälvekoskella suvantopaikassa.