Sunnuntai 23. kesäkuuta 2002

Tänään pääsimme lähtemään odotetulle kesän vaellukselle upouudet Stora Enso lippikset päässä (Olli-harmaa, Karoliina-punainen ja Matleena-sininen lippis.) Isä-Teppo vei meidät autolla Nurmijärven ohi Änäkäisen alueelle, josta vaelluksemme alkoi.

Aloitimme vaelluksen tutustumalla Änäkäisen hienoon alueeseen. Änäkäinenhän koostuu kolmesta erämaajärvestä, joihin on istutettu lohta ja taimenta (sain täältä itse n. 10 vuotiaana muuten elämäni tähänasti suurimman kalan: 2,8 kiloisen kirjolohen), sekä siikaa. Lisäksi alueelle rakennettiin jatkosodan aikana Salpalinjaan kuuluvat kiinteätä taisteluasemat korsuineen ja juoksuhautoineen, joista osa on kunnostettu nähtävyydeksi. Ehkä erikoisin tuonaikaisista rakennelmista on kuitenkin Vornasenvaaran sisään louhittu suuri 3-kerroksinen kallioluola konekivääripesäkkeineen, jonne pääsee myös tutustumaan, mikäli taskulamppu vain sattuu matkaan. Meillä se tietysti oli mukana, joten astuimme sisään. Luolassa oli mukavan viileää kuumasta ilmasta huolimatta, mutta järin viihtyisä paikka se ei ollut. Kostea ja kaikuisa kuitenkin.

Päivälle ei kertynyt vaellusmatkaa kaikki alueen tutkimiset mukaanlukien kuin n. 7 kilometriä, sillä yövyimme Änäkäiseen kuuluvan Saarijärven toisessa päässä rauhallisessa paikassa. Kalastajia ei tullut kanssamme samaan laavuun yöksi, mutta laavulta löytyi edellisen illan Ilta-Sanomat, joka kertoi, että paikalla oli yövytty edellisenä yönä. Keittelimme siinä sitten jotain makaronipataa illan päälle ja grillasimme karkkeja nuotiolla. (Vanha konsti, jos ei halua, että karkit on syöty hetkessä pois. Karkit muuttavat koostumustaan uskomattoman paljon ties minkälaisiksi herkullisiksi limalölleröiksi.)

Matleena ja Karoliina (ilman kantamuksia) tutustuvat niemeen johtavaan juoksuhautaan.

Meikäläinen metsässä reppu selässä, parivyölaukkua vatsan päällä, kamera kaulassa ja pakki roikkumassa vyöstä.