Tiistai 25. kesäkuuta 2002

Ollin koettelemuksien yö: Voi kehvelin kehveli! Ei täällä voi nukkua! Nyt kyllä meikäläinen aivan täysin kyllästy noihin Munapää- Jacksoneihin! (Tarkoittaa itikoita, rakkaalla lapsella on monta nimeä.) Nyt lähti, katsotaanpas pelkääkö ne nilkit enää mitään. (Tässä vaiheessa aloin kasata kunnon kekoa nuotiopuita laavun keskelle.) Ensi vuonna suhuuttelen itseeni pullollisen tehokkainta Raidia, jos eivät tästä tokene... (Tuohukset ovat puitten alla ja tulitikku syttyy jo tuleen.) No niin, antaapas tulla tulta tupaan ja kipunoita porstuaan! (Tässä vaiheessa paksu savu peittää näkyväisyyden ja karkottaa kuin karkottaakin itikat ja pian liki puolitoistametriset liekit humisevat laavun keskellä. Kuumaa, mutta itikat hävisivät, eikä laavukaan syttynyt tuleen. Ollin turbonotski-temppu tosiaankin toimi!)

Aamulla: Kaikki olivat heränneet n. kello 5 aamulla pirteinä kuin peipposet ja kipeinä ja kyynisinä, kuin Keijo-Kelmerit. Pian kuitenkin Pasta Carbonara (jonkinlainen ihan syötävän makuinen makaroni-sörsseli) kiehui trangiassa (retkikeitin) ja sai kaikki hyvälle mielelle. Minä pilkoin mielettömän läjän puita seuraaville tulijoille ja tytötkin lähtivät jostain ihmeen syystä tiskaamaan (toisin kuin yleensä, jolloin minä hoidan kaikki ikävät hommat ja tytöt sen kun lorvivat) melkein vapaaehtoisesti (kehotin ehkä vain 3 kertaa.)

Illalla: Saavuimme Valamajoen paratiisiin ja näimme matkalla suuren joukon melojia retkellä. Meitä odotteli paikanpäällä hieno vastakorjattu autiotupa, jossa oli kaksi huonetta (toisessa myös upouusi kamina) sänkyineen kaikkineen. Rannassakin oli laituri ja ilma oli mitä parhain. Syönnin jälkeen minä kaheli lähdin vielä muutaman kilometrin juoksulenkille, sillä armeijan alkuun ei ole enää (8. heinäkuuta se minun sotiminen sitten alkaa Onttolassa rajavartiostossa) kuin pari viikkoa. Sieltä tultua kävimme kaikki uimassa ja pieni Valamajoki osoittautui uskomattoman syväksi. Reissumme oli sujunut hyvin, mutta tässä vaiheessa kaikilla alkoi olla suolatasapaino sen verran heikkona (vaikka pussiruoissa suolaa olikin), että teki aivan mielettömästi mieli mm. nakkeja, makkaraa, meetwurstia ja ylipäätänsä kaikkea ihanaa suolaista lihaa, ei enää yhtään mitään iänikuista makaronia. Tänä vuonna emme ottaneet kuitenkaan (reppujen painon pitämiseksi kurissa) mukaan minkäänlaisia säilykkeitä (esim. sika-nauta säilykelihaa), joten oli pakko tyytyä vain kuvittelemaan kotona odottelevia herkkuja. Ripottelimme kuitenkin näkkileivän päälle suolaa ja olo parani huomattavasti. Tämä oli viimeinen ilta, joten valvoimme myöhään (osaksi itikoiden takia, joita tulvi jostain raoista aivan mielettömästi sisään) ja kuuntelimme tietysti radiota.

Karon huomio: Tänään on enää puolivuotta jouluun!

Matleenan huomio: Radiosta tuli ihan kauhea kappale eli Rap-listan 6. sijalle tänään 25.6.2002 yltänyt Kompostikoplan kappale "Syvälle." Kaikenlaista roskaa sitä sitten kuunnellaankin...

Matkan varrella meidät yllätti nälkä ja retkikeitin pyöräytti kanakeitot luotettavasti ajasta ja paikasta riippumatta keskellä polkua jossain Jongunjoen lähettyvillä (paikan löytää helposti itikoitten perusteella.)

Jongunjoen varressa oli kauniita maisemia. Tämäkin niemi näytti suorastaan salaperäisen kauniilta luonnossa.

Viimeinen ilta huipentui tietenkin väsymyksestä ja liiallisesta karkkien syönnistä johtuvaan pelleilyyn. Tässä balettitanssiesitys Valamajoen kämpältä.